Ratikkatyömaa selviää seudulta vieläkin, mikä edelleen häiritsee tavallisia ihmisiä. Juuri kun vasta rakennetun kerrostalon viihtyisä piha oli saatu jonkinlaiseen malliin, kaikki on revitty ratikan tieltä. Asukkaista on varmaan varsin mukavaa, kun lainat juoksevat kuukaudesta toiseen, mutta asuntoni arvo putoaa taukoamatta – liian ylistetyn Tampereen ratikan virallisen liikennöinnin alkuun saakka. Työmaasta on haittaa myös muille; lähden jo testaamaan, kuinka linja-autolla pääsee raiteilleni yli tunti ennen lähijunien lähtöaikoja.
On aikainen maanantaiaamu, kun Vuorisen Liikenteen bussi aloittaa työpäivänsä kohti Loimaan hiljaista Alastaroa. Rauhallinen bussimatka Alastaroon, aikataulussa ja ilman kasvuseudun alkavia ratikkatyömaita. Sitten heräsin unesta karuun todellisuuteen. Ratikkatyömaita on pystyssä joka puolella, ja asukkaat saavat valmistautua isoihin ruuhkiin. Julkiset kulkuvälineet ovat miltei jatkuvasti myöhässä, eikä autollakaan ajo ole enää herkku. Tällaisissa ruuhkissa asumisen edut alkavat mietityttää, otanko kasvuseudulla vai ilman?